Näissä kuvissa on Heikin sisko Ninni. Ninni on väriltään ruskeariista kera ruskean nenun. Kaikki sisarukset on trimmattu, osa loppuvuodesta ja viimeiset tammikuussa. Niin osasivat upeasti kaikki käyttäytyä, jokainen nukahti jossain vaiheessa trimmauspöydälle.
Heikki-poikaa väsyttää, silloin möllötellään siinä asennossa, mihin on satuttu päätymään. Nyt kun sohvalle ja sänkyyn hyppääminenkin sujuu vihdoin ongelmitta, ei ilolla ole rajaa. Kyllä Heikki pääsi sohvalle jo aikoja sitten, mutta joka toinen ilta se unohti, miten se tapahtuikaan. Liekö sillä merkitystä suoritusvarmuuteen, että Heikki aloitti vuoden alussa agilityn alkeiskurssin?
Työn, harrastusten, koirien ja ennen kaikkea kahden pennun kanssa elämä on melko kiireistä. Kaiken vapaa-aikani haluan käyttää pentujen kanssa enkä siis ole ehtinyt kirjoittaa blogiin aikoihin mitään.
Hippa oli superäiti ja hoiti lapsensa upeasti. Onneksi kotiin jäi kaksi, Heikki ja Mette, ja onnellisella äipällä oli paapottavaa vielä luovutusiän jälkeenkin. Joskus kymmenennen viikon tienoilla Hippa vihdoin malttoi jättää lapsukaiset yksinkin, mutta edelleen pentujen ollessa viisikuisia se leikkii ja touhuaa niiden kanssa, nuolee nassut ja huolehtii, että kaikki on pienillä hyvin.
Koiraharrastuksiinkin on palailtu pikkuhiljaa. Sissi täytti kesällä kahdeksan ja valtasi veteraanikehät. Joka näyttelystä on tullut vähintäänkin PN-sijoitus, usein se ykkönenkin, sekä ryhmä- ja BIS-veteraanisijoituksia! Pikkuiset täyttivät 5 kuukautta ja syksyn pentunäyttelyissä aloittelemme harjoituksia. MEJÄily on ollut vähän katkolla, mutta pikkuisten kanssa on jo vähän harjoiteltu.
Kuvassa kolme sukupolvea, vasemmalta mummu Sissi, äiti Hippa ja lapset Heikki ja Mette.
Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
Pentusivuille on taas laitettu uusia kuvia pennuista. Neliviikkoisten vauhti on jo aikamoinen, pennut alkavat pikkuhiljaa vallata taloa ja eilen ne kävivät ensimmäisen kerran jo pihallakin.
Yksi onnellinen koiraäiti.
Hipan pennut syntyivät sunnuntaina 10.4., viisi tyttöä ja yksi poika! Pentusivuilta löytyy tarkemmat faktat ja pentukuvia. Päivitän tällä hetkellä niitä, blogissa on vähän hiljaisempaa.
Yksi vuosi taas täynnä, kiitos ihanista lahjoista! Hipan lahja on tulossa muutaman päivän myöhässä.
Ihana huopamäykky.
Hipan lahjat tulevat jälkitoimituksena.
Mamma on ollut elämäänsä hyvin tyytyväinen.
Masu ei näytä kuvissa niin isolta, mutta on se iso.
Näin nopsasti teet (pienelle) koirallesi uuden patjan. Osta kiva iso sisustustyynyliina, leikkaa vanhasta peitosta sinne sisus ja tunge sisään – valmis! Itse käytin lampaanvillapeittoa, jolle ei enää ollut parempaa käyttöä. Dairin voitti sen aikoinaan koiranäyttelyn BIS-kisasta.
Tyynyliina kaavaksi, niin tulee sopivan kokoinen sisus.
Hippa osallistuu.
Projektin vaikein osuus, sisus pitää saada sisään ilman koiraa.
Hippa tuumas, että jään tänne nukkumaan.
Hipan mielestä pussiversio oli paljon parempi.
Kevään vuosikokoukset ja viime vuoden menestyksekkäimpien palkitsemiset ovat takanapäin. Hippa oli Kanta-Hämeen Mäyräkoirakerhon vuoden näyttelykoira ja vuoden mäyräkoirakisan kakkonen (mukana koe- ja näyttelytulokset). Hippa pokkasi myös kotikoirakerhomme Etelä-Hämeen Koirakerhon näyttelykiertopalkinnon – jo kolmannen kerran peräkkäin. Outi sai koirakerhon minikoirien agilityn kannustuspalkinnon.
En nyt ehtisi pysyä paikoillani, sanoo Hippa.
Se vaan yhtäkkiä räjähti, ihmettelee Hippa.
Ainakin toinen osaa käyttäytyä…
Maailman pisin mäykky?
Kysyy Outi.
Rapsuttaisitko?
Ihan vähän vaan?
Jooko?
Siitä oikealta?
Kun mä oon niin söpökin?