Pikkuveikka Ossi kulkee isosiskonsa Tuiren jalanjäljillä ja viettää myös 16-vuotissynttäreitään! En voi uskoa, että nämä lähes lapsena hankkimani rakkaat ystävät voivat olla jo näin vanhoja! Siis juurihan ne vasta tulivat!
Maailman rakkain mäyräkoira Ossi on ollut aivan uskomaton persoona ja mitä muistorikkaita matkoja sen kanssa on kuljettukaan! Ylioppilaskirjoituksiin ei paljon ehditty lukea, kun Ossi voitti lauantaina ryhmän Tampereella ja sunnuntaiksi piti palata BIS-kisaan. Teekkaribileissä muilla oli “mäyräkoirat”, mulla oikea mäyräkoira! Ja olipa Ossi vähän osallisena, kun mieheni löysin, vaikkei koko kunniaa Ossille voi antaakaan.
Ossi on rakastanut kaikkia matkojamme, mutta parasta sen mielestä ovat aivan varmasti hotellien kokolattiamatot! Niillä se kierii menemään ympäri ja ympäri häntä heiluen. Kokolattiamaton puutteessa tavallinenkin matto kelpaa. Reissuillaan Ossi on päässyt niin hienoihin ravintoloihin, eläintarhoihin kuin jopa museoihin, Cannesin punaisella matolla kävelemään ja upeille nähtävyyksille poseeraamaan. Voi miten se rakastikaan keväisiä reissuja aurinkoon, yhtenä vuonna kävimme Nizzassa ja toisena Berliinissä.
Ja mitä ihania mäyräkoiranpentuja Ossi onkaan maailmaan saattanut, minulle tärkeimpinä tietty tyttäret Sissi ja Outi ja tyttärentytär Hippa!
Pakkohan se on myöntää, että Ossi on jo vanha. Edelleen se lähtee innoissaan lenkille, juokseekin ensimmäiset kymmenet metrit, mutta kyllä se lenkki melkein kortteliin jää. Synttärilahjaksi Ossi sai hammaskivenpoiston ja oli muuten papan mielestä paskin lahja ikinä. Pieniä vanhuuteen liittyviä vaivoja on havaittavissa, onneksi vielä vain ajoittain ja voin vain toivoa, etteivät ne yleisty. Kymppisynttäreillä toivoin papalle lahjaksi toista kymmentä vuotta, mutta nyt, yhdestäkin vuodesta olisimme onnellisia.
Ossin myötä olen saanut myös rakkaan ystävän. Tutustuimme aikanaan ennen Ossia jo junior handler kisoissa ja tässä sitä nyt ollaan yli kolmikymppisiä, huh! Kiitos Jani erinomaisesta lobbauksesta, en ole katunut hetkeäkään Ossin hankintaa. Eikä äitinikään, jonka suostuttelu tämän pienen mäykkysen hankintaan lienee suurin saavutukseni ikinä 😉
Ossi vauvana. Kuva Markku Lampero.
Ossi nyt, 16 vuotta myöhemmin. <3